Tee(se itse)leipä

Leipä ja maito. Ne ovat aina loppu. Ainakin maanantaisin. Vaikka ruokakaapit muutoin olisivatkin suht hyvässä kuosissa, ovat nämä kaksi tuotetta usein loppu - tai ainakin toinen niistä. Tänään loppui leipä. Meidän huushollissa se on kuitenkin usein iloinen asia. Se tietää nimittäin sitä, että iltapalaksi saa lämpimiä sämpylöitä. Paitsi, että tänään oli hiivakin loppu... On kuitenkin olemassa yksi resepti, jonka voi tehdä ilman hiivaakin. Se on 'tehdään siitä mitä kaapista löytyy'-leipä eli tunnetummalta nimeltään teeleipä.

Tämän illan iltapalateeleivät syntyivät seuraavanlaisella reseptillä:

2,5 dl kaurahiutaleita
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
2 tl leivinjauhetta
50 g voisulaa
3 rkl maitorahkaa
2 dl maitoa
jonkin verran juustoraastetta

Taikinasta taputellaan sopivan kokoisia ohkasia leipäsiä.

Kuivat aineet sekaisin. Mukaan maito, maitorahka ja voisula. Taputellaan leivinpaperille mukavan kokoisia leipäsiä. Paistetaan 200-asteisessa uunissa noin kymmenisen minuuttia kunnes leivät ovat kauniin vaaleanruskeita.

Ideasta suuhun noin 20 minuuttia. Hyvää on!

Ei voi moittia :) Mukavinta on tietenkin se, että nämä on tehty yhdessä lasten kanssa.

Puikoissa, Paula

Puikoilta tippunutta

Raitasukat pikkusiskon varpaita lämmittämään. 

Tänään puikoilta tipahtivat raitasukat. Uutena juttuna kokeilin virkattuja kukkia sukan varteen. Hiukan olisivat saaneet olla isommat kukat tai sitten olisi pitänyt olla kaverina lehtiä. Napit ompelin kukan keskustaa koristamaan. Aivan nätit sukat näistä tuli - oikeastaan niin nätit etten olisi malttanut niistä luopua... Posti kuljettaa ne kuitenkin lämmittämään pikkusiskon jalkoja. Mukava yllättää!

Puikoissa, Paula

Enkeleitä - onko heitä?

Olen perustanut tämän blogin osin työtarkoitukseen: tänne blogiin kerään esimerkkejä siitä, mitä kevään aikana teemme yhteisöpedagogiopiskelijoiden kanssa kädentaitojen opintojaksolla. Opintojakson tarkoituksena on muun muassa tutustua eri materiaaleihin, ohjata kädentaitoja sekä omaksua yhteistoiminnallista ja yhteisöllistä asennetta.

Edellisessä blogitekstissäni näkyvä kuva kertoo ensimmäisen tunnin aiheesta - aarrearkun rakentamisesta. Jokainen rakensi tunnilla itselleen oman aarrearkun. Aarrearkku täyttyy kevään aikana kädentaitojen aarteista.

Lisäksi jokainen opiskelija rakentaa itselleen sähköisen aarrekartan. Tähän karttaan lisätään kuvia, videoita, ohjeita, kokemuksia, iloa ja riemua käsillä tekemisestä. Toivon mukaan jokainen rakentaa aarrekartasta oman näköisensä työkalulippaan tulevaisuutta varten. Yksi mahdollinen alusta rakentaa tuo aarrekartta on blogi. Toivon tämän blogin toimivan eräänlaisena vinkkinä.

Opintojakson teemoiksi olen valinnut kierrätyksen sekä perinnetaidot. Kierrätysteema meillä oli läsnä heti alussa: aarrearkut rakennettiin vanhoista pahvilaatikoista ja niiden päällystykseen käytettiin vanhoja lehtiä (Alavieskan kirjaston sponsoroimana), kirjoja (Centria-ammattikorkeakoulun Raudaskylän toimipisteen kirjaston sponsoroimana) sekä tapetin palasia.

Kaksoistunnin viimeisellä setillä askartelimme enkeleitä.Tarvikkeet voit katsoa videolta:

Käsillä tekeminen ja uuden kokeileminen (videoiden kuvaamisen blogiin liitettäväksi) on iloinen asia, kuten kuuluu!

Enkelit siis valmistettiin kierrätysmateriaalista. Olen kirjahamsteri ja rakastan kirjojen tuoksua. Aluksi kirjan sivujen repiminen irti kirpaisi. Mutta tykkään myös kovasti tehdä vanhasta ja resusta, käyttämättömästä tavarasta uutta ja kaunista. Ja kauniita meidän enkelit olivat!

Enkeleitä - onhan heitä! Alimmainen (perintö)matematiikan kirja on kuitenkin vain kuvausrekvisiittaa ja päätyi takaisin kirjahyllyyn kuvauksen jälkeen.

Tästä jatketaan. Ensi viikolla sisällä näpertely muuttuu ulkona touhuamikseksi - pienestä ja tarkastakin piiperryksestä siirrytään ainakin hetkeksi suurempiin linjoihin.

Puikoissa, Paula